23.2.2016

What and when? Mitä Nonnu Neulojan päässä liikkuu juuri nyt?

Törmäsin tähän hauskaan vastaa kysymyksiin-haasteeseen muutamassa blogissa. Ajattelin vastata kysymyksiin itsekin. Vähän erillainen postaus tänne minun blogiini tällä kertaa. Toivottavasti tykkäätte. Näitä on hauska lueskella, joten haastan teitäkin kokeilemaan.

Mikä stressaa minua?
Minua ei stressaa mikää suuri juuri nyt, mutta muutama asia minunkin päivässä kiristää pinnaa välillä. Ensimmäinen asia on tietenkin se ikuinen kiire. Aamut ovat jatkuvaa jankuttamista ja lopuksi taistelua lasten pukeutumisesta. Kuinka voikaan raastaa hermoja joka aamuinen toitottaminen. Onneksi meillä ei tapella siitä mitä päälle laitetaan, se nyt vielä puuttuisi.  Toinen asia joka aamuisin saa verenpaineet nousemaan on kulkeminen.  Minulla ei ole ajokorttia eikä autoakaan. (Kyydin pystyn onneksi pahimpina aamuina pyytämään äidiltä, mutta joka aamu en viitsi sitäkään tehdä. Säästän kyydit kaatosade päiville.) Minun ja lasten aamut alkavat kävellen ja pyörällä. Lapset ovat eri päiväkodeissa, joten matka taitettavaksi on aika pitkä. Matkaan saan varata ainakin 1,5h, jos haluan keritä itse ajoissa koululle. Ja se pyörä on pakollinen. Ilman sitä matka kestäisi vieläkin pidempään. Lapset ei kävele suorinta tietä päiväkodille tai reippaasti, jota hoen joka aamu. Huh! Onneksi keväällä lapset pääsevät taas itse pyörillä liikkeelle.

Mitä teet tämän illan?
Tänään illalla tutustun melko varmasti uuteen ompelukoneeseen. Kyllä! Ostin vihdoinkin ihan oman ompelukoneen. Kerron siitä lisää myöhemmin.

Mikä on helppoa?
Tähän on vaikea vastata.Täytyi miettiä vähän syvemmin. Vaikka aamut ovat välillä yhtä kaaosta on minun silti helppo lähes aina nousta ylös sängystä. Hyvin usein herään iloisin mielin. Helppoa on myös mennä kouluun tai esimerkiksi kotitöiden tekemättä jättäminen neulomisen aemesta.

Mikä on vaikeaa?
Minulla on taipumusta tehdä asioista itselleni vaikeampia, kun mitä ne oikeasti ovat. Joskus olisi hyvä vain keskittyä siihen omaan tekemiseen ja tehdä sitä missä minä olen paras. Tehdä sitä mikä on itselle tärkeää. Hyvin usein kuitenkin ajatukset vaeltaa jossitteluun ja mutkutteluun. Minulle on vaikeaa pysyä siinä suunnitelmassa, jonka olen itsellenin laatinut.

Mitä söit päivälliseksi?
Eilen söin päivälliseksi paketin nakkeja ja laiskan naisen salaatin.

Mitä haluaisin tehdä lisää?
Haluaisin tehdä lisää asioita liittyen käsitöihin ja käsityöyrittäjyyteen. Kokea, nähdä ja tutustua. Tämä on minulle haaste, koska viihdyn niin omissa oloissani kotona. Kotoa on vaikea lähteä. Tämän asian saisin lisätä myös listaan, mikä on vaikeaa.

Mikä saa sinut syttymään?
Joku hyvä idea liittyen käsitöihin tai bloggaamiseen. Se voi olla niinkin pieni asia, kun täydellinen väriyhdistelmä, huippu idea kuvaukseen, kauniit kukat. Siisti koti on myös yksi asia, joka saa minun ideat syntymään ja mielen syttymään. Note to my self. Opettele pitämään koti siistiinä. (tämäkin kuuluu listaan, mikä on vaikeaa.)

Mikä saa sinut itkemään?
Joskus joku elokuvan tai sarjan kohtaus saa minut tunteikkaaksi. Toisen onni. Hyvin usein jonkun läheisen onnistuminen tuntuu niin hyvälle, että herkistyn. Kyyneliin asti herkistyn silloin, kun kyse on omista lapsista ja heidän tunteistaan. Kuinka vaikeaa onkaan olla äiti ja elää oman lapsen tunteita. Pelkkä ajattelu tuo kyyneleet silmiin.

Mikä suututti sinut viimeksi?
No ne aamut. (Taas yksi asia lisää listaan, mikä on vaikeaa.) Minulla on hyvin lyhyt pinna, varsinkin niiden aamujen kanssa. Sitä luulisi, että kun tässä nyt on taisteltu niin kauan kun lunta on ollut maassa, että olisin kehittänyt jonkun superpinnan aamuille. No en ole. Lähes joka aamu suutun. Ja se hävettää.

Mitä söit viimeksi?
Söin juuri lounaan koulussa. Makaroonia ja jauhelihakastiketta. Välipalaksi syön myöhemmin appelsiinin. (Jos jaksan kuoria)

Mikä on mielestäsi hölmöä?
Olla muuta mitä on. Ollaan mielummin jokainen omanlaisia ja erillaisia.
Ikuinen valittaminen. Väsyttääkö aamulla? Tee asialle jotain!
Älyttömien kauneusihanteiden ihannointi. Onneksi minulla on elämässä vain ihmisiä, jotka pitävät minusta juuri tällaisena. Minun ei tarvi värjätä hiuksia, käyttää meikkiä tai elää fitness elämää. Saan puhua hölmöjä, syödä sen leivoksen kahvilassa tai lähteä liikenteeseen vähän likaisessa tukassa.
Hölmöä on ostaa 600€ housut tai 200€pipo! Tai ajella 10 000€ autolla. Se on hölmöä se.

Mikä on herkkua?
Kun aamulla ei tarvi lähteä minnekkään. Ensimmäinen hörppy aamukahvia. Oma tupa, oma lupa. Kauniit asiat, kuten upea maisema, kukat, seesteinen arki. Kun aamulla herään siihen, että lapsi käy silittämässä minun päätä. Kaikki herkut on herkkuja, tietenkin.

Sellaisia ajatuksia tähän päivään. Vähän jännittää julkaista tämä teksti, mutta menköön nyt. :)
Sannis vastasi näihin kysymyksiin myös. Sieltä löysin itse tämän haasteen.




17 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Kiva oli lukea näitä vastauksia :)
    Mukava myös kuulla, etten ole ainoa jolla joskus aamuisin (lue:joka aamu) menee hermot ;) Mulla on kyllä auto. Se on tällä hetkellä pakko olla, kun on kiertävä työ ja päivässä 2 tai 3 koulua, jotka kaukana toisistaan. Silti pukemiset, pakkaamiset, lähtemiset, aikatauluttamiset meinaa kiristää hermoja aamulla.
    Iloa päivääsi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä aina tuntuu, että on ainoa äiti joka räyhää. Kaikki sitä varmasti joskus tekee. :) ja kyllä kiva kuulla etten ole ainoa. <3

      Poista
  2. Kiva postaus. Yllättävän moni kohta olisi voinut olla itseni kirjoittama :) Itsellä on myöskin vaikeaa tuo kodin siistinä pito, vaikka olen sentään kotiäitinä! Mieluummin käsiin eksyy se neuletyö tai koneen näppäimistö blogin merkeissä. Mutta onneksi siitä ei kukaan tuomitse.

    Ja lyhyt pinna on täälläkin, ainakin ajoittain. Tuntuu, että toisen lapsen syntymisen jälkeen tuo pinna on alkanut lyhentymään. Aika noloa myöntää, mutta toisaalta, onhan lastenkin hyvä nähdä, että vanhemmat kokevat monenlaisia tunteita ja että ne ovat luonnollisia. Sitten kun suuttumus on hellittänyt, pyrin puhumaan asiasta ja pyytämään anteeksi.

    Saisiko tähän postaukseen vastata? Olisi kiva omaankiin blogiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä yritän aina kans selittää ja sanoittaa omaa käytöstä lapsille. Ja pyytää anteeksi. :) Tietenkin saa vastata haasteeseen. Kiva lukea sinun vastaukset.

      Poista
  3. Olipas mukava lukea vastauksiasi näihin kysymyksiin. :) Odottelen jo innolla juttua uudesta ompelukoneestasi! Toivottavasti siitä kirjoittelemastani arvostelusta omasta koneestani oli hyötyä koneen valitsemisessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin lukaisemassa sinun arvostelun. Kiitos siitä. :) Kerron sitten lisää kyllä.

      Poista
  4. Tosi kiva lukea vastauksiasi näihin kysymyksiin.
    Mahtava tuo peitto ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Peitto on upea. Kirppikseltä tosin, en ole itse tehnyt. :)

      Poista
  5. Hei! Oon seuraillut sun blogia jonkun aikaa, ja tykkään kovasti. Muuten saisit ihan täydet pointsit, mutta yhdestä asiasta mulla olisi huomautettavaa, nimittäin itse teksti. Olen itse pahemman luokan pilkunviilaaja, joten etenkin yhdyssanavirheet särähtää silmään ja pahasti. Lisäksi jotkut kirjoittamasi lauserakenteet on jollain tapaa outoja, ainakin mun mielestä. En tiedä mitä koulua käyt, mutta jos teillä on jotain kurssia liittyen bloggaamiseen ja erityisesti tekstien hiomiseen, suosittelen. Koska sulla on oikeasti kiva blogi, mutta tekstit ei vaan ole kovin sujuvaa luettavaa. Mutta eihän pienet pilkkuvirheet oikeasti maailmaa kaada, joten jos et koe tätä osa-aluetta sun blogissa niin tärkeäksi, pärjäät hyvin kyllä näinkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta. :) Minä tiedän itsekin, että minun vahvuudet eivät ole tekstissä. Kielioppi on minulle haasteellista. Välillä mietin itsekin, että mitä ihmettä olen kirjoittanut. :D

      Poista
  6. Tässä on niin kivat kysymykset, että minäkin tein. Haha, nauroin paljon tuolle sun "syön appelsiinin, jos jaksan kuoria" -vastaukselle. Tuohon tiivistyy elämä :D - aina ei vain jaksa kuoria!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsena isä kuori minulle monesti appelsiinit. Se oli luksusta. :)

      Poista
  7. Kiitos, oli mukava postaus. Aika kaaosta oli aikanaan ne aamut, mutta nykyisin kun nuorinta 16v yrittää motivoida liikkeelle, siinä sitä onkin työ. Kun en ole aamulla kotona, ei ongelmaa ole, mutta kun hän tietää että olen, ei nousemisesta meinaa tulla mitään. Tänään nukuttiin rokuliin molemmat - tai eihän minun mihinkään tarvinnut lähteä, mutta olisin herännyt vahtaamaan hänet matkaan. Meni sitten tuntia myöhemmällä bussilla. No, huomenna mullakin on koulupäivä, joten hänen herääminen onnistuu kuin tanssi:)
    Olisi kyllä ihanaa, jos pystyisi elättämään itsensä jollakin käsillä tekemisellä. Vai olisko se sitten enää niin kivaa tehdä, kun siitä pitäisi saada leipä pöytään? En tiedä, mutta unelmoin siitä silti:)
    Mukavaa loppu viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella miten nämäkin asiat muuttuu. :) Aina tulee uusia vaiheita ja asioita.
      Tuo on kyllä mietityttänyt paljon. Että miten käy harrastuksen, kun siitä yrittää tehdä elannon. :)

      Poista
  8. Näitä vastauksia kysymyksiin oli hauska lukea. Innostuinpa sen verran itsekin, että osaan kysymyksistä vastailin blogissani... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. Kävinkin lukemassa sinun vastaukset. :)

      Poista
  9. Ihanat vastaukset. Jotenkin mua niin helpotti, että teidän aamut takkuaa välillä. Ei siis sen takia, että on hankalaa, mutta you know.. siksi, ettei olla ainoita joilla takkuaa :D

    Mua ärsyttää, kun mä en saa tätä sun blogia päivittymään tohon mun listaan. Siellä se on aina jonon hännillä. Hööh! Täytyy tutkia asiaa..

    VastaaPoista

Tähän voit jättää kommentin, kiitos :)

);