9.11.2015

Irmeli ja Marja-Liisa. (Pohdintaa villasta ja langasta, vaikka ei pitänyt)

Instassa minua seuraavat muistavat ehkä, että keväällä meille muutti maalle kaksi lammas rouvaa. Muutama nimenvaihdos ei lammasta pahenna? Ei ainakaan näitä rouvia. Ruut ja Ester taisi olla ihan alkuperäiset nimet. Urhon ja Viljamin perään ristimme rouvat Irmeliksi ja Marja-Liisaksi. Ja siellä ne nyt on. Nauttivat olostaan pihatossa.

Toinen on vähän ujompi ja toinen tuttavallisempi. Toista saa rapsutella rauhassa, kun toinen karttaa kättä. Jos hyvin käy niin saa päälaen tupsua vähän pörröttää.
Rouvat on kerran olleet karkuteillä kesällä. Muutaman viikon ne ihaili Pohjanmaan lakeuksia pienellä kukkulalla. Onneksi eivät törmänneet hukkaan, taikka karhuun, niitä kun on näillä main näkynyt.

Saimme lampaat takaisin kotia (kiitos vain sinä samoilija, joka ilmoitit nähneesi lampaat metsän siimeksessä) ja sen jälkeen on rouvat viihtyneet hyvin uudessa kodissa. Mitä nyt hirvikoirat ovat vähän käyneet hätyyttelemässä tai talon omat koirat. Mukavia otuksia nuo lampaat. Ne oppi aika nopeasti tunnistamaan Herra T:n auton äänen ja määkivät sen perään ja pihaan ajettaessa.

Isälle tein viimetingan lahjan viikonloppuna. Harmaat kämmekkäät. Ihan tavan seitsemän veljeksestä. Kerä on äidiltä saatuja lankoja ja vyöte vanhempaa sorttia. Jotenkin tuntui lankakin niin erillaiselta, kun moni uudempi. Voi kun saisi jostain vähän enemmän tietoa näistä lanka ja villankäsittely jutuista. Paljon olen jo itsekseni haalinut pientä tietoa, mutta jotenkin tuntuu kuluttajana kivalta tietää mistä lanka ja sen villat tulee. Miten lankoja ja villoja on käsitelty, ennen kun se minun käsiini päätyy. Olen melko kaikkiruokainen lankojen suhteen, mutta olisi mukava tietää enemmän ja tehdä omat ostopäätökset edes vähän eettisemmin tai ajatuksella.

Halvan perässä harvoin juoksen. Mutta ei sekään ole minulle ostokriteeri, että lanka maksaa tietyn määrän. Jotenkin vain on vaikea kuvitella, että muutaman euron kerä voisi olla esimerkiksi tehty tällaisista kotilampaan villoista. Saatika suomalaisesta villasta.
En nyt enempää halua sanoa, kun minualla on tietoa niin vähän.  Eikä minun edes pitänyt tätä asiaa mitenkään nyt pohtia blogissa, mutta kirjoitimpa silti. Tuntuu että kysymyksiä on enemmän, kun vastauksia. Mitä te tuumitte tästä asiasta? Mistä tällainen tavallinen tallaaja saisi enemmän tietoa villan ja langan tuotannosta?




Instagam @ilosofiaablogi

7 kommenttia:

  1. Olen miettinyt aivan samaa. Haluaisin käyttää lankoja entistä ekologisemmin ja eettisemmin. Minua kiehtoo erityisesti suomalaisten lampaiden villa (ja niistä vielä alkuperäisrotujen villa). Tiedän, että meidän omien lampaiden villasta saa tehtyä mitä ihanampia ja yllättävänkin pehmeitä asioita, esimerkkinä Tukuwool. Yleinen käsityshän on, että suomalainen lampaanvilla kutittaa ja on karheaa, mutta sekin riippuu täysin villan käsittelystä, ihan jo siitä vaiheesta alkaen, kun villat ovat vielä lampaan lämmikkeenä. Minulla on yksi tuttu, joka kasvattaa muutamaa kainuunmarmasta ja kehräyttää niiden villat langoiksi. Olen haaveillut tekeväni joku päivä juttusarjan noiden villojen matkasta kerimisestä alkaen aina valmiiksi neuleeksi asti.

    VastaaPoista
  2. Parhaiten tietoa varmaankin saisi ihan lähettämällä viestiä valmistajalle. Seiskaveikka on tosiaan muuttunut aina vaan karheammaksi ja pölisevämmäksi, mikä on sääli. Kyseistä lankaa tuleekin nykyisin vältettyä - paitsi jos se on tarjouksessa tai siitä on saatavilla jokin väri, joka on iiiiihan pakko saada! :D

    VastaaPoista
  3. Tästä voisin kirjoittaa pitkästikin, mutta valitettavasti en nyt ehdi - lempiaiheitani!

    Seitsemän veljestä -lanka kehrätään Suomessa, mutta villa tuodaan Argentiinasta. En tiedä tästä enempää, mutta olettaisin, että mummojemme aikaan seiskaveikka tehtiin vielä suomalaisesta villasta, ja tuo monien mainitsema laadun huononeminen voisi ehkä liittyä tähän. Olen joskus kysynyt Novitalta itseltään lankojen alkuperästä, ja sainkin lopulta jonkinnäköisen vastauksen - pitänee kaivaa se sähköpostin uumenista esille. Täällä mielenkiintoinen juttu ko. langan valmistuksesta:

    http://www.etlehti.fi/artikkeli/koti_ruoka/kasityot/nain_langasta_syntyy_kera_korian_tehtaalla_katso_varikkaat_kuvat

    Jos haluaa suomalaista villalankaa, yllämainittu Tukuwool on sitä itseään - ja ihanissa, ihanissa väreissä.

    Muita, hiukan hintavampia mutta valtavan hienon värisiä ja hyvin läpinäkyvästi tuotettuja ovat Handun PukkIlu
    http://www.handu.fi/fi/products/sockyarns/pukkilu/ ja TexIlu http://www.handu.fi/fi/products/sockyarns/texilu/
    Näiden saatavuus valitettavasti vaihtelee, mutta pieneltä firmalta saa varmasti kaiken tiedon valmistuksesta, mitä osaa kysyä - toisin kuin isommilta valmistajilta.

    Värjäämättömiä, suomalaisia villalankoja saattaa saada edullisestikin - meidän lähiluomulammastilalla vyyhti maksaa 4,20 euroa, ja parista vyyhdistä saa lapaset ja jää ylikin. Hinnan edullisuus liittynee siihen, että lanka on vain "sivutuote" - pääbisnes on lampaan liha.

    Ai vitsi, tästä pitäisi kirjoittaa omaankin blogiin. :)

    VastaaPoista
  4. Minuakin kiinnostaisi tietää enemmän lankojen alkuperästä. Harva valmistaja kertoo kovin tarkkaa tietoa sivuillaan. Lankojen laatu on ainakin 7veikan kohdalla huonontunut entisestä. Kivat kämmekkäät. Lampaat ❤

    VastaaPoista
  5. Jos jotain on lammaskurssilta Tampereelta jäänyt mieleen, niin se kun kurssia vetänyt eläinlääkäri kehui että suomenlammas on kuin ferrari, kunhan sen osaa oikein virittää. Niin lihan kuin langankin suhteen :) Kainuunharmas ei siitä varmasti juurikaan eroa, lähinnä värin (ja koon) puolesta. Mun mielessä pyörii vieläkin haave suomalaisen langan tuottamisesta. Ehkä pitäis alottaa tuosta säkillisestä eteisessä, se kun on täynnä itse naapurin lampailta kerittyä villaa?! ;)

    VastaaPoista
  6. Lähitilan villoista minulla on kokemusta Sipilän Lammastilan ja Rintalan tilan villoista http://www.luomuvilla.suomalainenverkkokauppa.fi/ sekä ihanista Tukuwoolin villalangoista - ihanat värit! Ajattelen, että lähitila voi myydä lankaa edullisemmin, jos se on tosiaan sivutuote ja sen kehrää itse eikä kehräytä muualla. Hyvä kun mainitsit tuon villan pistelevyyden. Se on käsittelyistä kiinni ja mm. Tukuwoolin langoista on niin ilo neuloa. Ihanat kaverit teillä ♥

    VastaaPoista
  7. Mie ostan lampaanpökkimät suoraan lammastilallisilta, siis niiltä jotka ovat kehrätyttäneet sitä myyntiin. Tiloja on monia ja muistaakseni viime vuoden senaatintorin joulunarkkinoilla helsingissä oli ainakin 6 tilaa edustettuna lankoineen!

    VastaaPoista

Tähän voit jättää kommentin, kiitos :)