26.8.2016

Kerran kuukaudessa

Instagram on helppoudellaan/nopeudellaan vienyt paljon motivaatiota blogin suhteen. Vaikka en tänne blogiin päivitä kuulumisia näköjään kuitenkaan yhtään useammin, niin minua voi seurata Instagramissa nimellä @nonnu.fi 

Ajatuksia blogin sulkemisesta on ollut, mutta en taida malttaa. Kyydissä pysytään!
Olenkohan ainoa, jonka mielestä blogimaailma, varsinkin käsityöblogit elävät jonkinlaista murrosta. Vai enkö vain ole jaksanut itse seurata, mitä "blogistaniassa" tapahtuu? Onko bloggaaminen nyt vähän jäänyt muiden medioiden alle?

Blogistaniasta puheenollen, oletteko nähneet että areena näyttää taas blogistania jaksoja uusintoina. Siellä näkyy muutamia "tuttuja" kasvoja. Mm. Hupsistarallaa-blogin Terhi, sekä Kerän entinen omistaja Jonna Hietala. Uusi Kerä avaa verkkokaupan ilmeisesti ihan pian. Odotan sitä itse innolla, sekä vielä tänä vuonna ilmestyvää uutta lehteä lainemagazine.com , jonka parissa Jonna nyt työskentelee. (Huh, mikä linkki röykkiö.)

Elokuun alussa neulotut sukat tuntuu jo niin vanhalta jutulta, että jaksaako niitä edes täällä blogissa julkaista. Tykkäsin itse näistä sukista hurjasti, joten merkitään ne nyt kuitenkin muistiin. Idea löytyi pinterestistä . Tummanharmaa Novitan Nalle yhdistettynä sipulinkuorilla värjäämäni langan kanssa, tuntui täydelliseltä yhdistelmältä. Sitä se on. Sukista tuli ihanat! Kesän päätös sukat.

Samettiruusut ostin kesällä ihan vain siksi, että pääsen kokeilemaan niillä värjäämistä. Ne kukkivatkin nyt todella kauniisti parvekkeella. Täytyy muuten mainita vielä, että onko mukavampaa asiaa kun inspiroida ihmisiä? Minun tämän kesän kasvivärjäykset on innoittaneet monia kokeilemaan kasvivärjäystä. Instassa on vilahtanut upeita kokeiluja ja mahtavia värejä. Ja muutama ihana on maininnut, että juuri minä olen inspiroinut heitä kokeilemaan kasvivärjäystä. Lämmittää todella paljon minun sydäntä. Olette ihania!

Mukavaa elokuun loppua. Ehkä nähdään taas syyskuun lopussa?! tai aiemmin. :)



17.7.2016

Kasvivärjäyksestä

Kuten aiemmin kerroin, olin kesäkuussa kasvivärjäyskurssilla.  Olen hurahtanut kasvivärjäykseen ihan totaalisesti. Instassa minua seuranneet ovat varmasti myös asian huomanneet. Heh! Ihana olla pitkästä aikaa innostunut näin paljon jostain uudesta asiasta.

Lähes kaikki kasvit antavat jotain väriä, mikä tietenkin on tuonut uuden ongelman. Kaikkea pitäisi kokeilla. On keittiön kaapin antimet. Tee, kahvi, kurkuma, porkkana, sipulin kuoret, punakaali... lista on loputon. Luonto on täynnä kasveja tai kasvinosia joista saa mitä mahtavampia värejä. Ja sitten on vielä sienet.

Jotenkin kuvittelin ennen tätä hurahdusta, että kaupungissa ja kerrostalossa värjäystä ei voi harrastaa. Ei ole tiloja taikka kasveja. Mutta hyvin voi! Tiedän sen nyt. Meillä on tässä ihan omilla nurkilla paljonkin kasveja. Ja siellä omassa keittiössä on paljon mitä voi käyttää värjäykseen.

Kurssilla langat puretettiin etukäteen, mutta minä olen täällä kotona purettanut langat värjäyksen yhteydessä alunalla. Esipuretus oli ihan helppoa ja varmasti teen niin jatkossa, kunhan pääsen tästä ensihuumasta. #äkkiäväriäminullenyt

En ole kovinkaan tarkkaan punninnut kasveja, kunhan olen täyttänyt kattilan täyteen tai käyttänyt sen verran kun minulla kasveja on. Langat olen punninnut, jotta alunaa tulee sen verran kun tarvitsee. Värjään aika pieniä määriä lankaa kerrallaan. Maksimissaan vyyhdit ovat olleet 70g. Lankana olen nyt käyttänyt Novitan 7 veljestä sekä Nallea. Yksi kerä teetee Pallasta on myös käynyt padassa.

Värjäsin ihan tarkoituksella sukkalangaksi sopivaa lankaa, ja luulenkin että näistä langoista syntyy juurikin sukkia.Olisi mukava ostaa joku ihana merinolanka pohjaksi ja värjätä itselleni huivilangat. Sen taidankin tehdä seuraavaksi.

Oletko sinä värjännyt kasveilla? Mikä on lempi kasvi värjäykseen? Entä lanka?





10.7.2016

Kuulumisia kesälomalta

Hei! Mitä teille kuuluu? Halusin tulla moikkaamaan teitä ja kertomaan vähän kuulumisia. Ehkä tätä blogitaukoa on nyt ollut tarpeeksi, kun huomaan silloin tällöin miettiväni, että olisipa mukava kirjoitella blogiin jotain.

Kesä on sujunut oikein hyvin. Me ollaan lasten kanssa oltu lomalla koko kesä ja vielä olisi kuukausi lomaa, ennen kun viimeinen rutistus koulussa alkaa elokuussa. Esikoiseni aloittaa myös elokuussa ensimmäisen luokan. Jännää!

Kesällä minä olen neulonut jonkun verran. Tai voin varmaan sanoa, normaalia enemmän.  Huiveja ja sukkia lähinnä. Olen kehitellyt omaa huivi ohjetta, joka on ohjetta vaille valmis. Olen ehkä tehnyt tuosta ohjeen julkaisusta itselleni vähän sellaisen mörön, kun se jännittää niin paljon. Hiljaa hyvä tulee, täytyy vain yrittää löytää muutama testineulojia testaamaan ohjetta ensin.

Kävin kesäkuussa kasvivärjäyskurssilla. Kurssi oli oikein hyvä ja sain perusopit sekä paljon intoa kokeilla värjäystä omatoimisesti. Olenkin värjäillyt jonkin verran ihan omassa kotikeittössä. Ostin juuri itselleni 10l kattilan, sen 3l kattilan tilalle. Uusi kattila mahdollistaa suurempien määrien värjäämisen ja olikin jo kaivattu lisä värjäys varusteisiin. Kasveja löytyy juuri nyt todella runsaasti, joten padat on porissut viikonloppuna tiheästi.

Koivunlehdet, hevonhierarkka ja männykävyt ovat viimeisimmätt kokeilut. Koivu antoi oiken upean keltaisen sävyn, samoin hevonhierarkka. Männynkävyistä sain beigeä. Kävyillä värjääminen oli aika sotkuista ja tahmeaa hommaa pihkan takia. Pelästyin jo että pilasin upouuden kattilan pihkalla, mutta sain pihkat hyvin irti kattilan reunoilta ja värjäilyt jatkuu.

Puikoilla minulla on nyt muutamia töitä. Fisukat ovat edelleen kesken, esikoisen villapaita on myös odotellut korissa jo muutaman viikon. Se oma huivi pitää vielä kerran neuloa, jotta saan ohjeeseen tarkat infot. Seuraavaksi aloitan varmasti yhdet uudet sukat myös.  Niistä lisää sitten toiste.

Miten teidän kesä on sujunut?
On oikein mukava olla taas täällä. :)









20.5.2016

Nämä eivät ole hyvästit

Tulin pikaisesti kertomaan.
Blogi jää tauolle, ainakin kesän ajaksi.
Hätä ei ole tämän näköinen.
Minut löytää edelleen...

Instagramista ja Facebookista

Neulominen jatkuu siellä. Tulkaa sinne.
Mukavaa kesää.







14.5.2016

Ei tässä näin pitänyt käydä

Kaiken podcastauksen ja instailun ohessa blogi on jäänyt vähän heitteille. Se ei ole ollut tarkoitus. Samalla tämä postaus on roikkunut luonnoksissa huhtikuusta asti.
Ihana ystäväni oli kylässä. Vietimme toisen ystävän häitä. Luonto nukkui vielä talven jäljiltä.

Tänä talvena tein useamman pipon. Ne on mukavan simppeleitä ja nopeita töitä. Varsinkin tällaiset helpot ja yksinkertaiset pipot.  Tämä Jacques Cousteau-pipo oli viimeinen pipo, joka puikoiltani valmistui keväällä. 

Sain tämän langan ystävältäni muutama vuosi sitten. Mondialin Sunrise oli minulle täysin uusi tuttavuus, mutta villa/silkki yhdistelmä ei voi mennä pieleen. Ja olihan siinä Mohairiakin. Lanka oli oikein miellytävää neulottavaa. Värit soljui kauniisti yhteen. Keltainen ei ole minun lemppari väri, joten tiedossa oli alusta alkaen että tämä pipo ei jää omaan päähän. Mutta hieno siitä tuli silti.

Lahjoitin pipon ystävälleni. Kauniille ystävälleni, joka on valinnut itselleen mielenkiintoisen ammatin opiskeltavaksi. Kuvista on helppo arvata, mikä ammatti on kyseessä. Kirkko ja uskonto jakaa mielipiteitä. Minulle aihe on aika neutraali. En ole puolesta tai vastaan. Jotain siitä väliltä ehkä?

Tuolloin huhtikuussa paloi Ylivieskan vanha ja historiallinen kirkko. On todella surullista, että noin vain voi kadota osa ihmisten historiaa. Kaunis rakennus, joka on nähnyt ympärillään muutaman sadan vuoden ajan vaikka mitä. Iloa ja surua. Muistot jäävät tietenkin ihmisten mieleen, mutta silti tuo tapahtuma kosketti.

Vanhat kirkkorakennukset kiehtovat minua. Ei uskonnon takia vaan historian.  Meillä on täällä Vaasassa kaunis Setterbergin suunnittelema kirkko. Se rakennettiin tähän uuden Vaasan keskustaan, Vanhan Vaasan palon jälkeen. Vanhassa Vaasassa kannattaa käydä vierailemassa kesällä, jos Pohjanmaalla vaikutatte. Sieltä löytyy historian havinaa vaikka millä mitoin.

Pipokelit taitaa tälle keväälle olla pian paketissa. Tai on täällä Vaasassa tänäänkin aika kolea keli. Vilukissa saattaa tarvita vielä pipoa pitämään pään lämpöisenä. Minulla on puikoilla nyt huiveja.
Yksi valmis ja muutama keskeneräinen.  Jatketaan pipoilla sitten taas syksyllä. Siihen on onneksi vielä pitkä aika.